Kinesiologian perusteet: Näin testaat itseäsi

Lääkinnän ytimessä on kautta aikojen ollut kysymys: Miten valitsen oikeat keinot vähentääkseni potilaan kärsimystä? Tämän ongelman ratkaisemiseksi on syntynyt erilaisia lähestymistapoja, jotka voidaan karkeasti jakaa seuraaviin:

1. Objektiivinen / tieteellinen,

2. empiirinen, ja

3. fenomenologinen / intuitiivinen.

Objektiivisessa tai tieteellisessä lähestymistavassa olennaista on vain se, mikä voidaan mitata ja kirjata ylös. Lääkärin ei tarvitse itse tehdä havaintoja todellisuudesta, sillä tämä tehtävä on ulkoistettu tutkijoille sillä oletuksella, että tutkimusmenetelmät tuottavat luotettavampaa tietoa kuin henkilökohtainen havainnointi.

Empiirisessä lähestymistavassa tieto perustuu suoriin aistihavaintoihin. Sitä saadaan sekä biologisia ilmiöitä tarkkailemalla, että kokeilemalla erilaisia hoitoja ja seuraamalla niiden vaikutuksia.

Fenomenologinen tai intuitiivinen lähestymistapa korostaa syvää vuorovaikutusta potilaan kanssa. Havaintoja tehdään viiden aistin kautta mutta tiedostetaan, että tietoa voidaan saada myös muilla tavoilla. Tässä lähestymistavassa hoitajan havainnoille annetaan totuusarvoa: hän ei tarkkaile vain hoidettavaa, vaan myös omaa sisäistä tilaansa, ajatuksiaan, mielikuviaan ja tunteitaan, ja näkee ne todellisina ilmiöinä, jotka auttavat löytämään ratkaisun.

Kaikilla näillä lähestymistavoilla on vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa. Tieteellinen lähestymistapa ei kykene käsittelemään biologisten ilmiöiden kompleksisuutta. Empiiristä lähestymistapaa puolestaan rajoittaa viiden aistin kautta saatavan tiedon niukkuus, ja intuitiivinen lähestymistapa on epämääräinen (“tunsin jotain, mutta mitä se tarkoittaa?”) ja se riippuu täysin hoitajan henkilökohtaisista kyvyistä.

Siksi haluan tuoda esiin neljännen tavan lähestyä lääkinnän keskeistä ongelmaa: energeettiseen biopalautteeseen perustuvan lähestymistavan. Tämä vähemmän tunnettu lähestymistapa tarjoaa keinon tämä monimutkaisen aiheen yksinkertaistamiseen. Sen mullistava luonne käy ilmi siitä, että se tarjoaa kokonaan uuden tavan kerätä tietoa hoidettavasta, tai itsestään; kysymällä suoraan keholta.

Tämä on mahdollista, koska elimistö kykenee antamaan välitöntä palautetta siitä, mikä on sille hyödyksi ja mikä haitaksi. Hyödyllinen ärsyke vie kehon välittömästi parantavaan tilaan, kun taas haitallinen ärsyke vie sen stressitilaan. Näihin vasteisiin osallistuu autonominen hermosto, jonka säätelemissä toiminnoissa näkyy selkeitä muutoksia, esimerkiksi sykkeessä sekä lihasten ja faskioiden jännittyneisyydessä. Näitä autonomisen hermoston vasteita on opittu mittaamaan ja tulkitsemaan erilaisten menetelmien avulla, joita usein kutsutaan nimellä energetic testing methods. Toisinaan käytetään myös termiä muscle testing, vaikka lihastestaus on vain yksi energeettisen testaamisen muodoista. Suomeksi näille menetelmille ei ole vakiintunutta yleisnimitystä, tavallisimmin puhutaan kinesiologiasta tai lihastestauksesta.

Tunnetuimpia menetelmiä ovat:

• George Goodheartin Soveltava Kinesiologia (Applied Kinesiology)

• Reinhold Vollin EAV/EDS (bioresonanssi)

• Dietrich Klinghardtin Autonomic Response Testing (ART)

• Yoshiaki Omuran Bi-digital O-ring Test (BDORT)

• Raphael von Asschen Arm Length Test

• Paul Nogierin Vascular Autonomic Signal (VAS)

Kaikki nämä menetelmät perustuvat autonomisen hermoston vasteiden arviointiin ja tulkintaan jonkinlaista indikaattoria käyttämällä. Kinesiologiassa, ART:ssä ja BDORT:ssa vasteita mitataan lihasvoiman avulla, Arm Length Testissä taas yläraajojen suhteellisten pituuksien avulla. Bioresonanssissa indikaattorina toimii akupunktiomeridiaanien sähköinen vastus, ja VAS:ssa puolestaan palpoidun pulssin voimakkuus.

Kuka tahansa voi oppia käyttämään näitä menetelmiä, ja suosittelen aloittamaan modifioidusta Bi-Digital O-Ring -testistä, jossa arvioidaan sormien lihasvoimaa. Sormien lihakset ovat erityisiä, sillä toisin kuin muut luurankolihakset, niitä hermottavat sekä sympaattinen että parasympaattinen hermosto. Tämän vuoksi hyödyllinen ärsyke vahvistaa ja haitallinen ärsyke heikentää sormien lihaksia johdonmukaisesti. On yleinen harhakäsitys, että tämä pätee muihinkin lihaksiin, mutta näin ei välttämättä ole: esimerkiksi olkapään lihaksissa sekä haitallinen että hyödyllinen ärsyke voi joko vahvistaa tai heikentää voimaa, mikä tekee testauksesta huomattavasti monimutkaisempaa. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että voimakas parantava tila tai voimakas stressitila vahvistaa lihasvoimaa, kun taas lievempi parantava tila tai stressitila heikentää sitä. Tästä syystä perinteinen soveltava kinesiologia, jossa käytetään olkapään lihaksia huomioimatta tätä seikkaa, ei ole kovin luotettava diagnostinen menetelmä.

Sormien lihasvoimaa voidaan testata monin tavoin, alla esittelen tekniikan, jonka olen itse havainnut toimivimmaksi. Huom! Testatessa kannattaa aina ottaa puhelin taskusta ja viedä se mahdollisimman kauas itsestäsi. Kun puhelin on mukanasi, sen säteily pitää kehon jo valmiiksi stressitilassa.

• Kuva 1: Kosketa ei-dominoivan käden pikkusormen kärjellä peukalon kärkeä.

• Kuvat 2-3: Koukkaa dominoivan käden etusormi pikkusormen ympäri.

• Kuva 4: Nosta kyynärpäät vaakatasoon ja tuo kädet rintakehän lähelle.

• Vedä käsiä erilleen selän lihaksia käyttäen maltillisella voimalla. Pyri pitämään pikkusormen ja peukalon päät yhdessä ja arvioi, irtoaako pikkusormen pää peukalosta ja ojentuuko se? Etusormen tehtävä on vain pitää pikkusormesta kiinni, sen ei tulisi ojentua.

kinesiologian tekniikka 1

kinesiologian tekniikka 2

kinesiologian tekniikka 3

kinesiologian tekniikka 4

Jos pikkusormi ei ojennu, lisää vetovoimaa, kunnes se ojentuu. Jos pikkusormi taas ojentuu hyvin helposti, kokeile sen sijaan nimetöntä. Sormi, joka ojentuu maltillisella voimalla vetäessä, on niin sanottu heikko sormi. Sitä käytetään testaamaan, mikä vahvistaa sinua. Kaikki ärsykkeet tai aineet, jotka vahvistavat heikkoa sormea, ovat sinulle hyödyllisiä.

Kun haluat testata, mikä on sinulle haitallista, käytä pikkusormen sijaan vahvaa sormea, eli sellaista, joka ei ojennu maltillisella voimalla vetäessä. Kokeile nimetöntä tai keskisormea. Kaikki ärsykkeet tai aineet, jotka heikentävät vahvaa sormea, ovat sinulle haitallisia. Harjoittele tekniikkaa säännöllisesti, ja kun se alkaa tuntua luontevalta, voit alkaa testaamaan, miten kehosi reagoi eri aineisiin.

Mutta ennen kuin mennään siihen, tarvitaan pieni selitys, jotta seuraava osio olisi helpompi ymmärtää. Ainetta ei tarvitse ottaa sisäisesti arvioidaksesi sen vaikutusta terveyteesi vaan riittää, että se tulee kosketuksiin kehosi biokentän kanssa. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, jos aihe on sinulle uusi, mutta vaihtoehtoisen ja täydentävän lääketieteen piirissä biologiset kenttäilmiöt ovat hyvin tunnettuja. Niitä ovat tutkineet arvostetut tiedemiehet, kuten biofyysikko Fritz-Albert Popp ja Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier.

Popp osoitti, että solujen DNA tuottaa biofotoneja, eli valoa, jota monet kehon rakenteet, kuten solujen tukirakenteina toimivat mikrotubulukset, johtavat solusta toiseen. Tämä valo välittää tietoa solujen tilasta, mikä tarkoittaa, että jokainen solu viestii muiden solujen kanssa valonnopeudella. Valokommunikaatio ei kuitenkaan pysähdy ihoon, vaan biofotonit muodostavat kehon ympärille kentän, jonka avulla elimistö on yhteydessä myös ympäristöönsä. Toisin sanoen biokenttä heijastaa kehon sisäistä tilaa ja aistii ympäristöä. Kun kehon lähelle tuodaan esimerkiksi yrtti, ravintolisä tai lääkeaine, biokenttä reagoi siihen välittömästi ja laukaisee autonomisen hermoston vasteen, joka voidaan havaita testaamalla. Useimmilla meistä tämä reaktio ei nouse tietoisuuden tasolle, mutta jotkut hoidettavani ovat kertoneet pystyvänsä tunnistamaan esimerkiksi ruoka-aineallergioitaan kaupan hyllyjä kiertelemällä.

Olen itsekin todennut voivani testata aineita useiden metrien etäisyydeltä yksinkertaisesti keskittämällä huomioni testattavaan aineeseen. On siis hyvä tiedostaa, että kenttä seuraa huomiotasi. Voit siis joko suunnata huomiosi aineeseen ja tuoda kenttäsi kosketuksiin sen kanssa, tai vaihtoehtoisesti tuoda aineen fyysisesti omaan kenttääsi. Aloittelijalle suosittelen jälkimmäistä tapaa.

Sitten päästään itse asiaan. Aloita valitsemalla jokin keholle haitallinen aine, esimerkiksi konetiskitabletti tai teelusikallinen käsitiskiainetta lasissa. Valitse sormi, joka aiemmin pysyi vahvana (nimetön tai keskisormi), ja varmista, että se on edelleen vahva. Pidä haitallinen aine mahdollisuuksien mukaan dominoivassa kädessäsi, tai aseta se pöydälle eteesi niin, että se on mahdollisimman lähellä kehoasi. Keskitä huomiosi aineeseen ja testaa sormen voima uudelleen, muuttuiko se? Jos muutosta ei tapahdu, ei syytä huoleen, harjoittelun myötä testaus helpottuu. On myös hyvä tiedostaa, että mitä heikompi terveydentilasi on, sitä hienovaraisempia kehon vasteet voivat aluksi olla. Jos haluat selvittää, mikä estää sinua tekemästä testausta luotettavasti, olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni.

Kun olet onnistuneesti päässyt tähän vaiheeseen, eli huomaat lihasvoiman heikkenevän, kun tuot kehosi kenttään haitallisen aineen, olet valmis testaamaan, mikä on sinulle hyödyllistä. Testi etenee täsmälleen samalla tavalla kuin aiemmin, mutta nyt käytät heikkoa sormea, joka normaalisti ojentuu maltillisella voimalla vetäessä. Itse käytän tähän pikkusormea. Käy läpi esimerkiksi kaikki käyttämäsi ravintolisät. Älä testaa koko purkkia kerralla, vaan pidä yhtä kerta-annosta kädessäsi tai pöydällä kehosi lähellä.

Saatat huomata, että suurin osa niistä ei tarjoa sinulle merkittävää hyötyä. Jos et ole varma, onko jokin aine sinulle haitallinen vai hyödyllinen, kuten ruoka-aineiden kohdalla, testaa sekä heikko että vahva sormi:

• Jos heikko sormi vahvistuu, aine on sinulle hyödyllinen.

• Jos vahva sormi heikkenee, aine on haitallinen.

• Jos muutosta ei tapahdu, vaste on neutraali, eikä aine merkittävästi vaikuta terveyteesi.

Tässä oli lyhyesti esitelty lihastestauksen perusteet. Kun opit tämän menetelmän, aivan uusi maailma avautuu sinulle. Sen mahdollisuudet eivät rajoitu vain ravintolisien ja ruoka-aineiden testaamiseen, vaan menetelmää voidaan soveltaa monin eri tavoin, mutta siitä lisää tulevassa artikkelissa.