Homeopatia ja veden muisti

Biofysiikan tutkimus on kerta toisensa jälkeen paljastanut asioita, joiden tulisi mullistaa maailmankuvaamme ja johtaa täysin uudenlaisen lääketieteen kehitykseen. Tässä seuraa yksi esimerkki, joka varmasti kiehtoo homeopatiasta kiinnostuneita.

Nobel-palkittu virologi Luc Montagnier tutki Mycoplasma pirum -bakteeria, jota esiintyy usein HIV-potilaiden veressä. Kuten HIV, se suosii ihmisen immuunijärjestelmän soluja (lymfosyyttejä). Montagnier pyrki eristämään tämän bakteerin viruksista suodattamalla viljelmän, joka sisälsi molempia. Tämän tarkoituksena oli saada pienemmät viruspartikkelit läpäisemään suodattimen, kun taas suurempi M. pirum jäisi siihen kiinni. Suodatuksen jälkeen Montagnier huomasi, että suodoksessa, josta M. pirum oli poistettu, oli yhä merkkejä bakteerin vaikutuksesta. Vaikka suodoksesta ei voitu viljellä eläviä bakteereja, eikä bakteerin läsnäoloa voitu todentaa PCR-testillä, kun se inkuboitiin ihmisten lymfosyyttien kanssa, bakteeri ilmeni kuin tyhjästä ja se pystyttiin eristämään soluista!

Tämä odottamaton löydös sai Montagnierin kysymään: jos suodos ei sisällä itse bakteereja, niin mitä informaatiota se voisi sisältää? Hän löysikin pian, että vesi, josta M. pirum ja sen DNA on suodatettu pois, emittoi DNA:n informaatiota kantavaa matalataajuista sähkömagneettista säteilyä. Tämä löydös laajeni pian kattamaan monien muidenkin bakteerien ja virusten DNA:n. Bakteerien tapauksessa sähkömagneettisia signaaleja tuottivat 100 nm suodokset, mutta eivät 20 nm suodokset, mikä osoittaa, että signaaleja tuottavien rakenteiden koko on 20 ja 100 nm välillä. Montagnierin mukaan löydökset viittaavat vahvasti siihen, että sähkömagneettisen signaalin tuottavat veden muodostamat nanorakenteet. Nanorakenteiden tuottama signaali kestää käsittelyä, joka tuhoaa kaiken DNA:n, mikä osoittaa, ettei signaali johdu DNA:n tahattomasta läsnäolosta vedessä. Nanorakenteet ovat kuitenkin herkkiä lämmölle (yli 70 °C) ja jäätymiselle (alle -80 °C).

Mielenkiintoinen sivuhuomio on, että maan 7,83 Hz magneettinen pulssi, niin kutsuttu Schumannin resonanssi, on olennainen nanorakenteiden ja sähkömagneettisen signaalin muodostumiselle. Kun näyteputki suojataan metallilla, joka estää maan magneettikentän, sähkömagneettista signaalia ei synny vedessä.

Seuraavaksi Montagnier sijoitti HIV DNA:ta veteen ja suodatti sen pois, jonka jälkeen vesi odotetusti emittoi DNA:n sähkömagneettista signaalia. Tämän veden hän sijoitti suljettuun näyteputkeen. Lähelle asetettiin toinen suljettu näyteputki, joka sisälsi pelkästään puhdasta vettä. Putkien ympärille asetettiin kuparikela, johon johdettiin sähkövirta, jonka tarkoituksena oli tuottaa magneettikenttä. Magneettikenttää pidettiin yllä 18 tunnin ajan huoneenlämmössä. Tämän jälkeen kummankin putken sähkömagneettinen signaali mitattiin, ja nyt myös puhdasta vettä sisältävä putki emittoi HIV DNA:n sähkömagneettista signaalia. Magneettikentän avulla onnistuttiin toisin sanoen siirtämään alkuperäisten nanorakenteiden värähtelyt puhtaaseen veteen, johon muodostui tämän seurauksena samanlaisia nanorakenteita.

Tämän jälkeen Montagnier toteutti kenties kaikista mielenkiintoisimman kokeen. Puhtaaseen vesinäytteeseen, johon DNA:n informaatio oli siirretty, lisättiin kaikki DNA synteesiin tarvittavat aineet ja suoritettiin PCR-testi. Hämmästyttävästi, puhtaassa vedessä muodostui DNA:ta kuin tyhjästä, ja tämä DNA-sekvenssi oli 98% identtinen alkuperäisen DNA-sekvenssin kanssa. Tämä koe toistettiin 12 kertaa, joka kerta onnistuneesti. Tämän löydöksen merkitystä on vaikea liioitella. Se osoittaa, että magneettikentän välityksellä veteen siirretty DNA:n informaatio voi oikeissa olosuhteissa rakentua fyysiseksi DNA:ksi. Homeopatian kannalta tämä on erityisen kiinnostavaa. Homeopaattiset valmisteet eivät usein sisällä yhtäkään alkuperäisen aineen molekyyliä, joten vaikutus ei voi perustua kemiaan. Sen sijaan ratkaisevaa on veden kyky tallentaa ja välittää informaatiota. Jos vesi voi kantaa DNA:n rakennusohjeita ja tuottaa siitä uutta DNA:ta, on täysin mahdollista, että veden sisältämä informaatio voi myös vaikuttaa ihmiskehon biokemiallisiin prosesseihin. Tämä viittaa siihen, että kehon vesi on paljon enemmän kuin vain molekyylejä sisältävä neste: se voi vastaanottaa ja välittää informaatiota ja yhdessä sähkömagneettisten vaikutusten kanssa se on elimistön keskeisimpiä säätelyjärjestelmiä.

Tästä hämmästyttävästä ilmiöstä huolimatta homeopatian tieteellinen näyttö ei ole osoittautunut kovin vakuuttavaksi. Näen tämän johtuvan siitä, että homeopatiaa ja muita holistisia hoitomuotoja pyritään arvioimaan lääketutkimuksiin suunnitelluilla tutkimusasetelmilla. Holistisissa hoidoissa vaikutus perustuu elimistön omiin säätelymekanismeihin, jotka ovat usein vakavasti häiriintyneitä. Hoito ei myöskään ole standardisoitavissa: sama hoito ei sovi kaikille, sillä rajoittuneen säätelyn taustalla on aina yksilöllisiä tekijöitä. Lisäksi tulosten näkyminen vie aikaa, koska hoitotulokset ovat seurausta todellisesta paranemisesta, ei tietyn biokemiallisen prosessin pakotetusta estosta tai aktivoinnista. Ei olekaan yllättävää, että kemiallisesti immuunijärjestelmän toimintaa estävä lääke voi nopeasti helpottaa autoimmuunisairautta, kun taas yksittäinen homeopaattinen valmiste ei tuota samassa ajassa samanlaisia tuloksia, tai monessa tapauksessa ei tuota tuloksia lainkaan.

On kuitenkin olemassa myös erittäin vakuuttavia todisteita homeopatian toimivuudesta. Yksi esimerkki on vuonna 2010 Homeopathy-lehdessä julkaistu tutkimus, jossa raportoitiin laajamittaisesta homeoprofylaksian käytöstä Kuubassa leptospiroosiepidemian hallinnassa. Leptospiroosi on bakteerin aiheuttama tauti, joka leviää eläinten virtsalla saastuneen veden välityksellä ja puhkeaa erityisesti sadekausien ja tulvien aikana. Kuuba jaettiin interventioalueeseen (n. 2,4 miljoonaa asukasta) ja muuhun maahan (n. 8,8 miljoonaa asukasta). Vuonna 2007 leptospiroosin esiintyvyys oli interventioalueella 16,7 tapausta per 100 000 asukasta ja muualla maassa 3,5. Loppuvuonna 2007 yli 96 % interventioalueen yli 1-vuotiaasta väestöstä sai suun kautta homeopaattisen leptospiroosi-nosodin. Vuonna 2008, kolmesta hurrikaanista ja rankkasateista huolimatta, interventioalueella todettiin enää 2,7 tapausta per 100 000 asukasta, mikä merkitsi 84 % vähennystä edellisvuoteen verrattuna! Muualla maassa esiintyvyys nousi 4,3:een, eli 21,7 % korkeammaksi kuin vuonna 2007.

Tämä tutkimus ei luonnollisesti täyttänyt lääketieteen kultaisen standardin kriteerejä, joten tavanomaisen lääketieteellisen yhteisön keskuudessa homeoprofylaksian vaikutukset voidaan helposti selittää lumevaikutuksella ja jättää huomiotta. Mielestäni aihe kuitenkin ansaitsisi tarkempaa tarkastelua, sillä homeopatia näyttää olevan poikkeuksellisen tehokas synnyttämään näitä selittämättömiä lumevaikutuksia, jotka johtavat todelliseen paranemiseen ilman haittavaikutuksia. Paraneminen on aina paranemista, riippumatta siitä, ymmärrämmekö sen taustalla olevia mekanismeja vai emme. Luc Montagnier on osoittanut, että homeopatian toimintamekanismeja on mahdollista tutkia ja ymmärtää, jos siihen vain löytyy tahtoa.

Vastaanotollani Lauttasaaressa hyödynnän homeopatiaa osana ART-hoitoja (Autonomic Response Testing), erityisesti Dietrich Klinghardtin kehittämiä Homeo K -valmisteita. Jos haluat selvittää, voisivatko ne olla sinulle hyödyksi, olet lämpimästi tervetullut vastaanotolleni. Voit halutessasi myös tuoda omia homeopaattisia valmisteitasi testattavaksi, jos et ole varma niiden sopivuudesta. ART-menetelmästä voit lukea lisää täältä.

Lähteet:

Bracho, G. et al. (2010) 'Large-scale application of highly-diluted bacteria for Leptospirosis epidemic control,' Homeopathy, 99(3), pp. 156–166.

Montagnier, L. et al. (2011) 'DNA waves and water,' Journal of Physics Conference Series, 306, p. 012007.